Syyttömänä syntymään sattui hän

tähän maahan pohjoiseen ja kylmään,

jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai

hakkasivat vaimot lapset jos ne kiinni sai.

Perinteisen miehen kohtalon

halus' vältää poika tuo.

En koskaan osta kirvestä,

enkä koskaan viinaa juo.

Muuten juon talon.

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,

vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin.

Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa,

hälle kohtalonkoura juottaa väkijuomaa.

Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin

ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin.

kohti laukkaa viinakauppaa

Se miehen epätoivoon ajaa,

kun halla viljaa korjaa.

Keskeltä kylmän mullan hiljaa

kylmä silmä tuijottaa,

kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen mullasta maan

isät ylpeinä katsovat poikiaan,

kun työttömyys, viina, kirves ja perhe

lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe.

Tämä tuhansien murheelisten laulujen maa

joka tuhansiin järviin juosta saa

Katajainen kansa,jonka itsesäälin määrää

ei mitaa järki eikä eikä kärki määrää.

Joka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit

ja kiinni pysyvät taivahan portit

ja Einarin epätoivosta ne kertovat