Köyliöjärven Jäällä (pakanavedet Ii)

Saapui hän, sanansaattaja käännytetyn kansan totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille. Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä. (voittajansa)

Korvansa kavaluudelle ymmärtämättömät antoivat; Lalli näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi. Pian kirveensä harhailijan yön sydämessä yllätti, oli veriselle järven jäälle päättyvä ristin taival...

"Vaan pian rantautui lännestä satoja laivoja, tuhansia heitä, jotka saapuivat piispaa kostamaan. Lukuisten vuosien kuluessa, tahtonaan nöyryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan he sääliä tuntematta mursivat sitkeän vastarinnan voimallisilla aseillaan. Viimeisin pyhimyksensä Henrik alttarille nostettiin, ja verityö, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto, pakotettiin häpeään." (kohtalonsa)

Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta, mieheltä rehelliseltä, suoraselkäiseltä. Valheilla he kansaamme uskoonsa pakottivat, vaan jäätä järven Köyliön he eivät murtaa saata.