Mitähän tuostakin tulevi,

Tulenhengen helpehistä

Takoiskun tuoksinasta,Vasarasta vaskisesta?

Taon totta taakakseni,

Unhon unta uskokseni

Hopiaista hoivakseni,

Vaskivartta viereheni.

Ihminen on liian hento,

Naisenpuoli liian heikko

Helposti se tuhoutuvi,

Kukistuvi, haurastuvi.

Tämä naikko, oma eukko,

Kaikin puolin on ikuinen

Säihkyvämpi aamunkoittoo,

Maailmoja kestävämpi.

Eihän ilmoisna ikänä

Kultanainen kaunoiseni

Jätä hän ei minnuu yksin,

Vaskineito vertaiseni.

Pakisevat yhdet paljon,

Toiset tyhjiä panevat

Arvelevat vaimoani,

Kadehtivat kultiani.

Huhuilevat hulluksikin,

Ja mielipuolena pitävät.

Kansa kulta miulla ompi,

Vaimo vahva vaskest luotu.

Eihän ilmoisna ikänä

Jätä hän ei minnuu yksin,

Kultanainen kaunoiseni,

Vaskineito vertaiseni

Taon totta taakakseni,

Unhon unta uskokseni

Hopiaista hoivakseni,

Vaskivartta viereheni.

Ihminen on liian hento,

Naisenpuoli liian heikko

Helposti se tuhoutuvi,

Kukistuvi, haurastuvi.

Tämä naikko, oma eukko,

Kaikin puolin on ikuinen

Säihkyvämpi aamunkoittoo,

Maailmoja kestävämpi.

Eihän ilmoisna ikänä,

Kultanainen kaunoiseni

Jätä hän ei minnuu yksin,

Vaskineito vertaiseni

Tajuan nyt senkin viimein,

Nyt sen kaiken ymmäränkin

Otan rauan, temmon tulta,

Turmioksi Kultanaisen