Katu viettää alla jalan, kaupungit niin suljetut

niin suljetut kuin silmät asukkaiden mielisokeiden

Niiden karkeuksia kuunneltu on hyvä tovi, ikuisuus

jos on jossain vielä kauneutta, se löydy ei ponnistelematta

Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä

niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään

Eikä liene rangaistus, jos käymme hetken yhtä matkaa

kun hirviöiksi paljastumme, onko hyvät päivät valhetta sittenkään

Vihollinen sielun tietää mihin lyödä syvät haavat

jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti

jos ollenkaan

Rajattoman reunamailla, kulkureiteillä kohtalon

silmämme samaa ikiunta katsoo salain kalvamaa

Siis nosta minut pystyyn, nosta, en itse pääse nyt

siis nosta pystyyn nostathan, vaikka katuisit myöhemmin

Käy tanssiin, käy uhmaan, ei pelko ole turhaa

on viimeinen ilta ennen syntiinlankeemusta